Jump to Navigation

We've moved! The new address is http://www.henriettes-herb.com - update your links and bookmarks!

Agrostemma githago L., Aurankukka. †

Lychnis githago Scop., Lychnis segetum Lam., Githago segetum Link.
Agrostemma (kr) sanoista agros = pelto ja stemma = seppel, kruunu; githago sanasta gith = Pliniuksen käyttämä nimi Nigella sativalle (molemmilla samanlaiset siemenet).

Yksivuotinen, 30—80 sm korkea rikkaruoho. Varsi haaraton tai harvahaarainen, myötäkarvainen. Lehdet vastakkaiset, tasasoukat. Kukat suuret, purppuranpunaiset, hyvin pitkäperäiset; verhiön liuskat tasasoukat, pitkät. Emiön luotteja 5. Hedelmä 1-lokeroinen. Siemenet mustanruskeat. VI—VIII. Pelloilla; verrattain yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa.

Myrkyllinen. Kasvin kaikissa osissa on saponineja, etenkin hajuttomissa, mutta karvaanmakuisissa siemenissä (Christophsonin löytämä määrä 6,51%): agrostemma-sapotoksini, gitagini eli agrostemmini ja agrostemmahappo.

Aurankukka on vaikutuksiltaan narkoottinen. Sen osat aiheuttavat nenän limakalvolle joutuessaan aivastusta. Päinvastoin kuin saponinit yleensä imeytyvät aurankukan saponinit mahalaukusta ja suolistosta verrattain hyvin, saaden aikaan myrkytyksiä. Aikaisemmin, kun viljaa ei puhdistettu kuten nyt, joutuivat aurankukankin siemenet jauhoihin ja tuottivat myrkytyksiä, kun käytettiin tällaisista jauhoista valmistettua leipää, sillä uunin kuumuus tuhoaa saponinit vain osaksi. Suolikatarria potevilla tapahtui imeytyminen sitäkin helpommin, ja kuolemaankin päättyneitä myrkytyksiä esiintyi monasti.

Myrkytysoireet ovat: syljenerittyminen, korvennus kurkussa, vatsakivut, ylenanto ja ripuli; myrkyn imeytymisen jälkeen: päänsärky, pyörrytys, kuume, levottomuus, jopa hourailu, kouristukset, heikko ja hidas valtimo ja kaikkein pahimmissa tapauksissa (enimmäkseen lasten keskuudessa) kuolema hengityselinten lamaannukseen.

Myrkyttyneen hoito on sama kuin sudenmarjamyrkytyksessä (ks. s. 69).

Lääkkeenä ei aurankukkaa ole käytetty kansankaan keskuudessa kuin harvoin aikaisempina aikoina matoja ajettaessa ja virtsaneritystä kiihottamaan.

Seuraavissa kohokkikasveissamme on myös saponineja, mutta ne ovat kuitenkin vaarattomia:

Herniaria glabra L., Kalju tyräruoho.

Kaljun tyräruohon versossa on saponinin (0,2 %) lisäksi herniarinia (= umbelliferonimetylieetteri) ja kumarinia.

Kasvin versoa, Herba herniariae, on jossakin määrin käytetty sekä lääketieteessä että kansan keskuudessa rakko- ja pitkällisessä keuhkoputkikatarrissa, munuaiskoliikissa ja vanhassa kupassa keitteenä 5—15:100.

Lychnis flos cuculi L., Käenkukka.

Käenkukan versossa on saponinia 0,2%. Kasvi vaikuttaa varsinkin munuaisiin vahingollisesti. Sitä käytetään Venäjällä sikiönlähdetykseen.

Viscaria vulgaris Roehl., Mäkitervakko.

Lychnis viscaria L.

Melandrium dioecum (L.) Sch. & Thell., Puna-ailakki.

Lychnis rubra P. M. E.

Melandrium album (Mill.) Greke, Valkoailakki.

Lychnis alba Mill.

(Dianthus caryophyllus L., Tarhaneilikka.)


Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.



Main menu 2