Jump to Navigation

We've moved! The new address is http://www.henriettes-herb.com - update your links and bookmarks!

Caltha palustris L., Rentukka. †

Caltha mahdollisesti sanasta kalathos (kr) = malja (kukan muoto); palustris dat) = soinen, suolla kasvava.

Monivuotinen, 15—40 sm korkea ruoho. Juurakko lyhyt ja paksu. Varsi kalju ja ontto. Lehdet herttamaiset tai munuaismaiset, nirhalaitaiset; alimmat pitkäruotiset, ylimmät ruodittomat. Verhiö 3—4 sm leveä, keltainen. Teriö puuttuu. V, VI. Mutaisilla rannoilla, märillä niityillä, rehevillä suomailla; yleinen Lapin perille saakka. Levinneisyys: Eurooppa, Aasia, Pohjois-Amerikka.

Myrkyllinen. Kasvin kaikissa osissa on typetöntä anemonolia, joka hajaantuu helposti (jo kasvin kuivuessa) käytännössä myrkyttömiksi aineiksi: anemoniniksi, anemoni- ja isoanemonihapoiksi, sekä pienessä määrässä erästä vielä tutkimatonta alkaloidia.

Anemonoli on paikallisesti sangen ärsyttävä myrkky, joka suolistosta imeydyttyään vaikuttaa keskushermostoon ensin kiihottavasti, sitten lamaannuttavasti. Kun anemonoli on kuitenkin helposti hajaantuvaa, aiheuttaa kasvi myrkytyksiä vain tuoreena eikä kuivuneena.

Kasvia (tai jälempana mainittuja anemonolipitoisia kasveja) ulkonaisesti käytettäessä (esim. kansanlääkinnöissä) muodostuu iholle rakkoja, märkähaavoja, jopa kuoliota, sekä ankaraa tulehdusta nenän ja silmien limakalvoihin; sisällisesti nautittuna kasvi aiheuttaa polttoa suussa ja kurkussa, syljeneritystä, suun tulehduksen rakkomuodostumineen, maha-suolitulehduksen ylenantoineen, kipuineen ja ripuleineen, kivuliaan virtsanerittymisen ja verta virtsaan, munuaistulehduksen, huimausta, pyörrytystä, sydänheikkoutta ja hengitysvaikeuksia. Kuolema kohtaa sydänhalvauksena tai hengityselinten lamaannuksena 1—2 päivän tai, suurten määräin vaikuttaessa, muutamien tuntien kuluttua.

Myrkytyksen hoidossa tyhjennetään mahalaukku ja suolisto (oksetusaineita ja voimakkaasti vaikuttavia ulostusaineita on vältettävä); annetaan eläinhiiltä, limaisia lääkkeitä, suolaisia virtsaneritystä kiihottavia juomia sekä hengitystä ja verenkiertoa virkistäviä aineita.

Lääketieteessä ei rentukkaa ole käytetty.

Rentukan lehtiä ja kukannuppuja on joskus käytetty etikalla ja suolalla höystettyinä vihanneksina, »kapriksena» (etikka tuhoaa myrkyn), sekä kukkia voin värjäämiseen keltaiseksi, jolloin myrkytyksiäkin on sattunut.—Kukkia alunan kanssa keitettäessä saadaan keltaista »mustetta».


Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.



Main menu 2