Jump to Navigation

We've moved! The new address is http://www.henriettes-herb.com - update your links and bookmarks!

Cannabaceae. Hamppukasvit.

Botanical name:

Humulus lupulus L., Humala.

Cannabis lupulus Scop.
Humulus luultavasti sanasta humus (lat) = maa (maassa ryömivä); lupulus < lupus (lat) = susi (köynnöstävänä tukehduttaa toisia kasveja) tai väännös sanasta humulus.

Monivuotinen, 3—5 m pitkä kiertokasvi. Varsi 6-kulmainen, väkäsistä karhea. Lehdet vastakkaiset, isot, 3-tai 5-sormisesti liuskoittuneet, karheat. Kaksikotinen. Hedekukat kellanvihreät, 5-heteiset, runsaskukkaisiksi, riippuviksi, kerrotuiksi tertuiksi yhtyneissä viuhkoissa; emikukat parittain kellanvihreissä, käpymäisissä tähkissä kalvomaisten, kukkimisen jälkeen suurentuvien suojussuomujen hangoissa. Hedelmälliset kävyt 2—4 sm pitkät. VII, VIII. Kosteissa lehdoissa, raunioissa j.n.e. Etelä-Suomessa. Myös yleisesti viljelty ja viljelyksiltä metsistynyt asuntojen läheisyyteen. Levinneisyys: Eurooppa, Keski- ja Pohjois-Aasia, siirtolaisena Amerikassa ja Australiassa.

Kypsissä, keltaisissa hedelmistötähkissä on hedelmiä ympäröivien »pullakkojen» pinnalla ja tähkäsuomujen tyvessä kellanpunaisia nystyjä, jotka antavat humalalle sille ominaisen hajun ja maun. Näissä nystyissä on typettömiä karvasaineita, kuten humulonia (2—6 %) ja lupulonia (8—12 %), fenoleja: humuloli ja ksantohumuloli, organisia happoja, alkoholeja, parkkiaineita ja kitkerää, polttavaa eetteristä öljyä (humalaöljyä), jossa on linaloolia, geraniolia, karyofylleniä ja myrseniä. Hapen vaikutuksesta muodostuu humalaöljystä muitten aineitten ohella valerianahappoa, joka antaa vanhemmille humalakävyille niille ominaisen hajun.

Eetterinen öljy on nähtävästikin humalan vaikuttavin aine, joka tekee haihtuessaan tottumattomat humalakäpyjen poimijat unisiksi, jos poimiminen tapahtuu suljetussa huoneessa.

Emitähkien nystykarvoja käytetään lääketieteessä rohdokseksi nimellä Glandula lupuli etupäässä sukuviettiä rauhoittavana aineena. Humalan käpyjä, Strobuli lupuli, on käytetty karvasaineiseksi lääkkeeksi ruoansulatushäiriöissä infuusina ja sellaisinaan tyynyssä (pari kourallista) unilääkkeeksi. Humalateetäkin on nautittu unettomuutta vastaan. Ranskassa käytettiin ennen myös humalan juurta, Radix lupuli, rauhoittavana ja unilääkkeenä hermostuneessa unettomuudessa.

Lönnrot sanoo »hedelmää» vatsaa vahvistavaksi. »Käytetään keitettynä kääreiksi ajettumisiin [haavan tulehdus] ja ulkonaisiin vikoihin, myöski vatsalle vävähtämisissä, madoissa j.n.e. Siemeniä nautitaan vatsan kovuudessa ulostuttavana tahi pehmittävänä aineena.»

Oluenpanoa varten ei humalan viljelys ole kovinkaan vanha (ks. Myrica gale). Keski-Eurooppaan sen käyttö tuli Venäjältä keskiajan alussa. Pohjois-Euroopassa humalat lienevät tulleet käytäntöön 1200-luvulla. Lupulinia (Glandula lupuli) on käytetty lääketieteessä v:sta 1813.

Rohdos on seulomalla ja voimakkaasti ravistellen irronneita ja varisseita kuivien hedelmystöjen nystykarvoja. Sitä kootaan vain viljellyistä humaloista.


Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.



Main menu 2