Fagaceae. Pyökkikasvit.

Quercus robur L., Kesätammi.

Quercus pedunculata Ehrh.
Quercus < quer (kelt) = kaunis ja cuez (kelt) = puu; robur (lat) = voima.

15—30 m korkea, lehtien puhjetessa kukkiva puu. Lehdet pitkähkön vastapuikeat, mutkalaitaisesti parihalkoiset. Kukat yksikotiset. Hedekukat pitkissä, rennoissa, harvakukkaisissa tähkissä; emitähkät 2—4-kukkaiset, pystyt. Pähkinät lyhytperäiset, alaosastaan kovan, maljamaisen kehdon ympäröimät. V. Luonnonvaraisena Etelä-Suomessa sekä lisäksi yleisesti viljeltynä puistopuuna Torniossa asti. Levinneisyys: Eurooppa.

Nuorien varsien ja oksien kuoressa on parkkiaineita: tammenparkkihappoa (10—20 %), gallushappoa (1,5 %), ellaghappoa, tammenpunaa (2,5 %); kversiittiä y. m., pähkinöissä on parkkiaineita (6—8 %), tärkkelystä (36—40 %), rasvaöljyä (3—4 %), kversiittiä y. m.

Parkkiaineet ovat kasvikunnassa laajalle levinneet. Niille on luonteenomaista kitkerä, supistava maku. Munanvalkuainen, lima ja liima saostuvat liuoksistaan parkkiaineilla, ja eläinvuota muuttuu nahaksi. Myöskin alkaloidit ja raskaat metallit saostuvat parkkiaineilla liuoksistaan vaikealiukoisina tannaatteina. Viimemainittuun ominaisuuteen perustuu parkkiaineitten käyttö vastamyrkkynä alkaloidi- ja metallisuolamyrkytyksissä.

Supistavan vaikutuksensa takia saavat parkkiaineet aikaan limakalvojen rauhaserityksen vähenemisen sekä hienojen hiussuonien supistumisen, josta on seurauksena näiden verimäärän väheneminen.

Että tämän supistavan vaikutuksen täytyy kohdistua erikoisen suotuisasti tulehtuneisiin limakalvoihin, on yhtä ymmärrettävää kuin että parkkiaineet hillitsevät suolen peristaltiikkaa ja voivat siten vaikuttaa ripulia parantavasti, mikäli suolen peristaltiikan kiihtyminen on ollut seurauksena suolen limakalvojen ärtymisestä eritteiden ja sairaalloisesti (patologisesti) muuttuneen suolen sisällön takia. Tällöin vaikuttavat supistavat aineet kahdellakin tavalla suotuisasti: rajoittamalla limakalvorauhastoimintaa ja kohottamalla vastustuskykyä sekä vähentämällä solujen ärtyisyyttä supistuksen kautta. Suurehkot, konsentroidummat annokset voivat saada aikaan solukolloidien sakkautumisen, olla siten syövytysluontoisia ja aiheuttaa ylenantoa. Imeytymismyrkytykset eivät kuitenkaan tule kysymykseen, koska muuttumattomat parkkiaineet imeytyvät elimistöön joko hyvin vähän tai eivät ollenkaan. Parkkiaineet voivat myös tyrehdyttää verenvuotoja, supistamalla pieniä verisuonia ja juoksettamalla verta, sekä vaikuttaa desinfioivasti siten, että mikro-organismien alkulimat juoksettuvat ja kuolevat. Miedohkotkin parkkiainekonsentratiot vaikuttavat myös antiseptisesti, estäen pikkueliöitten elintoimintaa niiden alkulimaa supistamalla ja vähentäen supistavalla vaikutuksellaan limakalvoon niiden tunkeutumista tähän.

Lääketieteessä on tammenkuorta, Cortex quercus, jo vanhoilta ajoilta saakka käytetty supistavana aineena (adstringenttinä) ripulissa, mutta enimmäkseen eläinlääkinnässä.—Lääkkeenä käytetty puhdas parkkihappo (tannini) saadaan Vähässä-Aasiassa kasvavan tammilajin, Quercus infectoria Oliv., nuorilla oksilla muodostuneista äkämistä, joissa parkkihappopitoisuus on jopa 70 %. Nämä äkämät ovat erään äkämäpistiäisen, Cynips gallae tinctoriae Oliv., aiheuttamia.

Kansan keskuudessa on tammen kuorta, lehtiä ja terhoja käytetty moniin sairauksiin. »Kuori pienennettynä ja punaviinassa liotettuna käytetään revehtymiseen ja peräsuolen putoukseen ulkovoiteena. Tammenlehtiä sekoitetaan kulkutusveteen kielen rampaudessa. Myös keitevettä käytetään sisällisissä verenjuoksuissa, vilu- [malaria], ulko- [vatsatauti, ripuli] ja punataudeissa [verensekainen ripuli, dysenteria], siltaan tahi saunakukkain seassa. Tammenterhoja taidetaan käyttää kahvin asemasta joko siltaan tahi tavallisten kahvipapuin lisäyksellä. Lasten rauhaisvikoihin, röhkätautiin, on terhokahvi hyvin terveellistä», sanoo Lönnrot. Risatautisille [tuberkuloosi] lapsille, varsinkin sellaisille, joilla on taipumusta suolen katarrillisiin sairauksiin tai ihottumiin, mutta myöskin pitkällistä katarria poteville vanhoille ihmisille on tammenterhoista, Semina quercus, valmistetun kahvin jatkuvalla käytöllä suotuisa vaikutus. Muillekin lapsille kuin risatautisille on tammenterhokahvi joka tapauksessa terveellisempää kuin kahvi tai tee. Tammenterhokahvia käytetään lisäksi hermo- ja näivetystaudissa. Lievästi paahdetut terhot jauhetaan ja valmistetaan kahviksi tavalliseen tapaan.—Tammenkuorikeitettä käytetään ulkonaisesti jalkahikeä vastaan ja paleltumien pesuun sekä valkovuoto- ja tippuriruiskeihin; sisällisesti kroonillisessa mahakatarrissa ja tilan-kastelussa.—Kansan keskuudessa usein jonkun lääkkeen erittäin hyvää vaikutusta todistavaan pahaan makuun liittyy tammenkuorikeitteissä se ikävä puoli, että ne värjäävät ulkonaisesti käytettäessä alusvaatteet pysyvästi ruskeiksi.

Tekniikka käyttää tammen kuorta nahkojen parkitsemiseen; siitä saadaan rautavihtrillin kanssa myös mustaa väriä.

Tammenterhot kerätään syksyllä, kun ne ovat kypsiä, ja kuivataan, jonka jälkeen ne ovat valmiit säilytettäviksi tai käytettäviksi.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.