Jump to Navigation

We've moved! The new address is http://www.henriettes-herb.com - update your links and bookmarks!

Artemisia L. Maruna. Malört.

ARTEMISIA L. Maruna. Malört.

+ Karvaisella marrolla: Absinthium Gaertn.

A. absinthium L. Koiramaruna. (R98: mali, koiruoho; malört.) -- Pystöisellä varrella, peräkkäillä, alaskaarevilla, pallopuoliskoisilla, koppiloilla tertuissa; kolmesti parijakoisilla aluslehdillä; varsilehdet eheämpiä suikeilla, harmaanhöyteillä liuskoilla; suojuslehdet eheitä. -- ♃ 7, 8 kelt. k.
Kyläpaik. (E.-Pe. Kp. Kv.) Us. 4:kin vaaksan pit., hyvin karvasmakuinen, väkevä, ryytihajuinen. -- Absinthium vulgare Lam.
Muist. -- Hyvä vatsan parantava ja matoin surmaava lääke. Viinassa liottamalla saadaan siitä kukkaviinaa, jota kiitetään hyväksi väänteitä asettamaan ja kadonnutta syöntihalua korjaamaan kuin myöski horkan, keltataudin, kerpukin ja pöhön lääkkeeksi, mutta kuumetaudeissa, rintakivuissa, pistoksissa ja liikaverevyydessä se ei ole hyvä. Rihmamadolle on marunaviina niin vastaista, että heittää jäytämisensä vähäksi ajaksi, jonkatähden sitä käytetään koetus-aineeksi, jos vaivat tulevat rihmamadoista tahi jostain muusta. Oluen saattaa maruna väkevämmäksi ja paremmin happanemista vasten kestäväksi. Lampaille annetaan marunaa suolan ja katajamarjain kanssa vesitautia, maksavikoja ja punatautia vastaan. Jos jyväsiemeniä ennen kylvämistä liotetaan joku aika marunaliemessä, niin sanotaan lintuin niihin ei koskevan. Myös luteita vastaan kiitetään väkevää marunalientä hyväksi. Jos koirannahkaisia turkkeja tahi muita pitineitä liotetaan viikon aika marunavedessä, niin koirat niitä eivät enää likaa.

++ Kaljulla marrolla: Abrotanum Fr.

A. vulgaris L. Pujomaruna. (R98: pujo; gråbo.) -- Pystövarrella, m. perättömillä, vähän nuokahtavilla, pitkulaisilla, höyteä-kehtoisilla koppiloilla; lehdet toistain parijakoisia suikeilla, pykälaitaisilla, suipoilla, alta vaaleanhöyteillä liuskoilla; suojuslehdet eheitä, m. tasasoukkia. -- ♃ 7, 8 kelt. t. ruosteenkarv. k. -- bcoarctata: suppea-, tihu- ja pystöterttuinen; lehdet soukemmilla, alta ihan valkeilla, villakarvaisilla liuskoilla.
Pih. ja pient. tav.; β merenrant. (E.-P. Kp.; β T.-Ke.) 1-2 kyynärän pit. ruskealla t. mustanrusk. varrella, vahvalla, puutavalla juurella.
Muist. -- Ei varsin niin karvas k. ed. Hyödyllinen vaimoväen vaikealähtöisiä juoksuja korjaamaan, myös luuvalo-taudeissa sisällisesti annettuna ja ulkonaisestikin jalkaveteen pantuna. Juurta kiitetään varsin hyväksi virma- eli lankeavatautia vasten, jos nautitaan pienennettynä teelusikallinen ta runsaampi illoin ja aamuin. Muutamat liottavat sen sitä varten oluessa. Sen lehtivilla-vanukkeista tehdään Kiinassa ja Japaniassa pieniä palleroita, joita sitte sytytetään, kuin Lapin maalla taulaa tahi pakkulaa ja muualla väkiviinan kastetuita pumpulipalleroita iholla kytemään, ja sillä tavoin sisällisiä kipuja vaimentamaan tahi parantamaanki. Semmoisia palleroita, olivat mitä ainetta hyvänsä, sanotaan Moksaksi, ja ne vaikuttavat m. siihen laatuun, kun juntukka t. näsiä-niinikin. Skottlannissa käytetään nuoria pujolehtiä ruuaksi. Hanhien ja muiden lintuin liha sanotaan paremman makuiseksi tulevan jos paistettava kehä täytetään pujoruoholla. Juuri vanhempana hiilestyy osittain, josta ymmärtämättömillä on ainetta taikauksiin tullut.

A. campestris L. Ketomaruna. (R98: ketomaruna; fältmalört.) -- Varsi kaareva t. koheneva, yhdäppäisillä tertuilla ja koppiloilla; jälkimäiset 6-8-kukkasisia, palleroisia, järin lyhytperäisiä, nuokkuvia; lehdet parijakoisia monijakoisilla, m. rihmamaisilla liuskoilla. -- ♃ 7-9.
Kuiv., päivänpaisteisilla, hietaisilla mailla (A. T. U. Ke. Se.) Kyynäränki pit.; kukkaistot pienukaisia, ruosteenvärisiä.
Muist. -- Melk. mauton. Lääkevoima k. ed., mutta, paljo vähempi.


Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.



Main menu 2