Centaurea L. Kaunokki. Klint.

CENTAUREA L. Kaunokki. Klint.

C. scabiosa L. Peltokaunokki. (R98: ketokaunokki; väddklint.) -- Kehdon ulkosuomut puikeita, soukistuvia mustaksi, kampamaiseksi, sukalaitaiseksi lisäkkeeksi; sisäsuomut kaitaisempia samanlaisella, vähän laajenevalla lisäkkeellä; lehdet syvään parijakoisia, karheita, suikeilla, tasasoukilla pykä- ja hammaslaitaisilla liuskoilla. -- ♃ 7, 8.
Pellonpient., tievars., niittutöyr. harv. (A.-K. H.-Kv.) 1-1 ½ kyynäräisellä varrella, väl. vaaksan pituisilla aluslehdillä, isoilla, palleroisilla kehdoilla ja lähes parin tuuman levyisillä, punasinervillä, väl. valkeilla kukkaistoilla.
Muist. -- Lääkkeenä savipuolia ja muita ihottumisia vastaan. Keite painaa villaisen kylmiltään heleänkeltaiseksi vismutti vedessä kastettuna, keitettäissä mustanvehreäksi. Siemenet säilyvät kauvan kehdossa pienten lintuin mieluisaksi ruuaksi.

C. phrygia L. Nurmikaunokki. (R98: nurmikaunokki; ängsklint.) -- Alemmaiset kehtosuomut ulospäisellä, m. äimämäisellä lisäkkeellä, kampamaisesti ripsilaitainen mustilta, lisäkkeen keskimittaa pidemmiltä hapsilta; ylemmäiset kehtosuomut leveällä, ripsilaitaisella lisäsuomulla päässään; lehdet pitkänpuikeita, hammaslaitaisia, karheita. -- ♃ 7, 8 pun. k.
Yläisillä niit. harv. (T.-K. H.-Kv.) 1-3 vaaksan pit. karhealla pystövarrella, useimmiten 1-koppiloisena, leveillä lehdillä, isoilla kukkaistoilla. -- C. phrygia var. austriaca Fr., H. M. F. C. austriaca Willd.

C. jacea L. Ahdekaunokki. (R98: ahdekaunokki; rödklint.) -- Kehtosuomuin lisäke käIpeä, leveä, pyöreähkö, resalaitainen; lehdet suikeita, ehyt- t. hammaslaitaisia, väl. kaitaisia ja liuskaisia. -- ♃ 7-9 pun. k.
Kuiv. niittulaiteilla, ahorinteillä, tav. (E.-Pe. Kv.) 1-3 vaaksan pit. kohenevalla varrella, tiilinvärisillä t. mustanruskeilla, pähkinän suuruisilla kehdoilla.
Muist. -- Lehti-tee kurkun huuhtovetenä apullinen. Myös keltapaineeksi käyt. lehtiä.

C. cyanus L. Elokaunokki, Elokukka. (R98: ruiskaunokki, ruiskukka; blåklint.) -- Kehtosuomut puikeita, sisämäiset pitkäveteisempiä kalvomaisella, sukasahaisella laidalla; lehdet jaottomia, tasasoukkia. aliset us. parijakoisia. -- ☉ 6, 8 sin. k.
Elopelloissa, yl. (E.-P. Kv. L.) 2-4 vaaksan pit. pystyhaaraisella varrella. On harmaanhöyteinen, kun lukinverkon peittämä; kehdot herneenkokoisia; alimmaiset suomut vaalean-sukaisilla laidoilla, muut mustasukaisia; kehräkukkaset harvemmalta ja sinisempiä, säteet paljo isompia, ihanansinisiä. Toisintelee väl. punertavilla, väl. valkeilla kukkasilla.
Muist. -- Käyt. lääkkeeksi vesiumpea ja vesitautia vastaan keitteenä joko siltään tahi nokkoissiementen seassa, ja silmävihoa vastaan teenä tahi puserretulla nesteellänsä. Survotuista kukista saadaan pusertamalla mehua, joka siltään t. alunalla seotettuna käyttää sinisenä läkkinä tahi taitaan kuivata ja semmoisena säilyttää vedellä (ja vähällä alunalla) seotettavaksi, kulloin tarvitaan. Kukkia (t. mehua) käyt. myös sokurileiville sinitteeksi, sinkki-vitrillillä seotettuna maaliksi, savuttimeksi, tupakkiin j. n. e.

Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.