Populus L. Haapa. Poppel, Asp.

P. tremula L. (R98: (metsä)haapa; asp.) -- Lehdet pyöreämäisiä, jurahampaisia, melemmin puolin vehreitä ja kaljuja, litteämäisillä ruodeilla. -- ☽ 5.
Metsissä, niit. tav. (E.-L. Lv.) Pitkä puu, pitkillä harmaanhöyteillä norkoilla onnen lehdestymistä; aaluvain lehdet herttamaisia, höyteitä.
Muist. -- Keväällä vuotaa haavasta, kuin koivustaki, hyvää mahalaa. Lehtiä taidetaan eduin koota talviruuaksi eliköille, paitsi lampaille, joille eivät sovi. On laskettu yhden ison haavan antavan tynnyrin mitan riistotuita lehtiä, jotka vastaavat 2:lle leiviskälle heiniä. Lehdet pitää etenni riistottaman, taidetaan myös koota varisneina, jolloin niissä vielä on enin osa vehreyttä ja hyvyyttä jälellä.
Haapa on kevyttä ja valkeata puulajia. Ei mätäne pian, jonkatähden on kestävä vesirakennuksiin j. n. e. Havaitaan harvoin madon syömänä, Kuori sanotaan karkoittavan sirkat. Polttopuuna antaa vähän kuumuutta, ei yhtään hiiliä, mutta hyvää tuhkaa saipuan-keittoon.
Kasv. aaluvista. Missä haavat kasvamaan alkavat, siinä ne itse mieluisesti leveävät, kun saavat olla rauhassa ja aidataan.

Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.