Jump to Navigation

We've moved! The new address is http://www.henriettes-herb.com - update your links and bookmarks!

II. Lääkekasvien kylvösiemenen tarkastus.

Siementen aitous: Kaikkea kylvösiementä ostettaessa on tarkoin katsottava, että todella saadaan sellaista siementä kuin on tilattu. Myyjän tietämättömyydestä aiheutuvia erehdyksiä sattuu usein ja, ikävä kyllä, eivät suoranaiset petoksetkaan siemenkaupassamme ole harvinaisia. Jos lääkekasvien siemenet muodostuvat yleisemmäksi kauppatavaraksi, on todennäköisesti odotettavissa ikäviä säännöttömyyksiä lähetyksissä.

Sen viljelijän, joka ostaa tässä puheena olevien kasvien siemeniä, tulee oppia itse arvostelemaan siementen aitoutta, seikka, mikä tavallisesti ei ole kovin vaikea. Eräissä tapauksissa, jossa kahdella lähisukuisella kasvilla on samallaiset siemenet, mutta erilainen lääkkeellinen arvo, ei kuitenkaan aitouden toteaminen ole helppoa. Varsinkin tällaisia siemeniä ostettaessa on myyjältä ehdottomasti vaadittava turvaava vakuus.

Siementen puhtaus: Kylvösiementä hankittaessa on tiedettävä, että kaikki vieraat sekotteet — olivatpa ne sitten hiekkaa, multaa, ruumenia, rikkaruohon siemeniä, hiirten ulostuksia tai muuta sellaista — ovat asiaankuulumattomia ja suhteessa tai toisessa vahingollisia.

Siementen itävyys: On itsestään selvää, että kylvösiemenen tulee itää, mutta usein tavataan varsinkin lääkekasvien siementen joukossa sellaista siementavaraa, joka ei ensinkään idä tai jonka itävyys on erittäin pieni. Tämä koskee varsinkin kauvan ja ilman tarpee]lista huolta säilytettyä siementä.

Yleensä on helppoa tarkastaa siementen itäväisyyttä. Ohjeita tähän kuuluvien tarkastustöiden tekemiseen on saatavissa kirjasesta: Suomen Kylvösiemenyhdistyksen kirjasia N:o III, julkaistu v. 1906. Tässä esitettäköön lyhyesti ainoastaan joitakuita erikoisohjeita.

Suurempien siementen, sellaisten, joiden 1,000-jyvän paino on 10—250 grammaa, itämiskyvyn tutkimiseksi käytetään seuraavaa kahta yksinkertaista laitetta, jotka ovat osottautuneet hyvin luotettaviksi:

[image:19852 align=left hspace=1]1. Lautasen pohjalle asetetaan mieluimmin kaksinkertainen suodatuspaperi (n. s. imupaperi), joka on kokoontaivutettu, kuten vieressä oleva kuva (kuv. 3) osottaa; kovin paksua paperia ei ole käytettävä. Paperia kastetaan ja sisätaitteeseen asetetaan rivittäin tietty määrä siemeniä, jonka jälkeen paperin toinen puolikas taitetaan niiden päälle. Lautanen peitetään lasilevyllä, joka ei kovin tiiviisti sulkeudu, tai ylösalaisin käännetyllä lautasella. Kosteus säilytetään kastelemalla paperin pintaa vähintäin 2—3 kertaa vuorokaudessa. Jotta siemenet saisivat enemmän ilmaa, on parasta, ettei paperi lepää suorastaan lautasen pohjalla, vaan asetetaan sen alle herneen kokoisia kiviä, lasipalasia t. m. s. Joka tarkastuksessa on käytettävä uutta paperia. Tällä tarkastustavalla saadaan hyvin luotettavia tuloksia.

[image:19853 align=left hspace=1]2. Toinen yksinkertainen ja hyvin sopiva idätyslaitos itäväisyyskokeita varten saadaan seuraavalla tavalla: Tavallisen lasioidun kukkavadin sisälle asetetaan toinen pienempi lasioimaton vati, joka kolmeksi neljäsosaksi täytetään hiekalla. Hiekan päälle asetetaan siemenet rivittäin, painetaan hiekkaan ja peitetään yksinkertaisella imupaperilla, jos laite tulee seisomaan auringonpaisteessa. Ulkopuoliseen vatiin kaadetaan tämän jälkeen vettä, joka siitä imeytyy sisävatiin; siemenet saavat täten itämistä varten tarvittavan kosteuden, kunhan vaan vettä aina on ulkopuolisessa astiassa. Siementen sijoittamisen helpottamiseksi hiekkaan käytetään usein kaaviota, jossa on 100 viljanjyvän suuruista koroketta. Se on hyvin yksinkertainen ja tehdään helposti laudanpätkästä sahaa ja veistä käyttämällä. Kun tätä kaaviota painetaan hiekan pintaan, muodostuu siihen 100 syvennystä, joihin siemenet voidaan asettaa tarvitsematta niitä laskea. Idättämisen aikana pidetään idätyslaitos peitettynä lasilevyllä, joka ei saa tiiviisti nojautua laitoksen laitoihin. Hiekkaa vaihdetaan tarpeen mukaan sen jälkeen kuin joitakin tarkastuksia on tehty; muussa tapauksessa ilmestyy homesieniä liian runsaasti. Kuumentamalla hiekkaa esim. leivinuunissa, voidaan homesienet tuhota ja tehdä hiekka taas idättämistä varten kelvolliseksi. Tämä idätysmenettely on Agronomisessa laboratoriossa Helsingissä osottautunut erittäin sopivaksi eritoten viljalajien, herneiden ja virnalajien idättämiseen.

[image:19854 align=left hspace=1]Jos on tarkastettava pieniä siemeniä, joiden 1,000-jyvän paino on alle 10 grammaa, voidaan edullisesti käyttää Coldevéhin ja Schönjanin idätyslaitosta (kuv. 5), jossa on useampia pienempiä aloja, joissa siemenet voivat imupaperin päällä itää. Ulkopuoliseen laatikkoon kaadetaan vettä. Sisälaatikossa on hiekkaa, joka imee riittävästi vettä, niin että siemenet pysyvät asianmukaisesti kosteina. Laitos on peitettävä sen mukana seuraavalla huovalla, jos sitä pidetään huoneessa, jonka lämpö vaihtelee; tavallisessa asuinhuoneessa sitävastoin on se yleensä tarpeetonta. Hiekkaa ei tässä laitoksessa tarvitse kovin usein vaihtaa, koska siemenet ovat imupaperin päällä.

Idätyskokeissa on aina määrätty määrä siemeniä idätyslaitokseen pantava. Siemeniä laskiessa ei niitä saa millään tavalla valita. Erittäin tärkeätä on, että idätyskokeet tarkastuksen kestäessä säilytetään sopivassa lämmössä, +16—25° C. Pieniä siemeniä tarkastettaessa, on osottautunut tarkastuksenmukaiseksi antaa lämmön idätyslaitoksessa vähän vaihdella. Lämpö on kuitenkin pidettävä mainittujen rajojen sisäpuolella. Kokeen kestäessä ovat siemenet joka päivä tarkastettavat samaan aikaan vuorokaudesta. Tarkastettaessa poimitaan pinsetillä tai neulalla pois kaikki siemenet, jotka ovat itäneet ja niiden lukumäärä merkitään vihkoon. Idätyskokeet kestävät 10—20 vuorokautta riippuen siementen laadusta; pienet siemenet itävät usein hitaammin kuin suuret. Tehtäköön idätyskoe millä tavalla tahansa, on tärkeätä, että kosteus pidetään jotenkin tasaisena koko kokeen ajan. On kuitenkin kartettava pitämästä liian paljon vettä siementen ympärillä, sillä ne saavat siinä tapauksessa liian vähän vettä (siis ilmaa. -Henriette), jotapaitsi ne helposti tulevat homeen ja muiden sienien peittämiksi.


Ohjeita Lääkekasvien Viljelemiseen Suomessa, 1915, kirjoittanut Gösta Grotenfelt.



Main menu 2