Jump to Navigation

We've moved! The new address is http://www.henriettes-herb.com - update your links and bookmarks!

Luonnonkasvien säilöntä.

[image:14340 align=left hspace=1]Kuivaus. Lehdet huuhdotaan ja levitetään sen jälkeen puhtaalle pyyhkeelle tai kuivuukehykselle valumaan. Kuivataan sitten ilmavassa, varjoisassa paikassa, esim. ullakon lattialle puhtaalle paperille tai erikoisille kuivuukehyksille ohuelti levitettyinä. Voidaan kuivata myös niputettuina ja naruun pujotettuina, varsinkin silloin, kun vihannekset on kerätty varsineen. Kuivatut vihannekset on paras hienontaa valmiiksi ja säilyttää pulloissa, lasi- tai peltitölkeissä tai pusseissakin. Hienonnettuina ne vievät vähiten tilaa ja ovat helpoimmat säilyttää. Lehtivihanneksia voi kuivata myös valmiiksi hienonnettuina. Täten ne saadaan äkkiä kuiviksi ja säilyvät yleensä paljon kauniimman vihreinä kuin nippuina kuivattaessa. Tapa sopii erikoisesti maustevihanneksille. Säilytetään esim. pulloissa.

[image:14341 align=left hspace=1]Juuret on edullisinta kuivattaa samaan tapaan kuin esim. sikuri. Juuret pestään karkealla harjalla huolellisesti. Jos ne ovat karvaita (esim. putkikasvit), on ne hyvä kuoria kaapimalla. Puhdistetut juuret hienonnetaan joko lihamyllyllä, karkealla raastinraudalla tai vihannesmyllyssä. Ryynimäinen massa (lihamyllyä käytettäessä) tai ohuet suikaleet (raastinrautaa ja vihannesmyllyä käytettäessä) levitetään kuivumaan paperoiduille pelleille tai kuivuukehyksille ja kuivataan miedossa uunissa tai lämpöpattereilla. Kuivattu massa voidaan jauhaa ja ryynimäisen hienona se onkin verraten helppoa jauhaa. Korvikkeeksi käytettäessä juuresryynit luonnollisesti paahdetaan ennen jauhamista. Jauhon jatkona voi juuresryyneja sekä -hiutaleita käyttää jauhamattakin. Ne on vain liotettava pehmeiksi ennen käyttöä, voidaan keittääkin.

Suolaus. Luonnonvaraiset lehtivihannekset suolataan samoin kuin pinaattikin. Edullisinta on käyttää palloinasuolausta. Peratut, huuhdotut lehdet höyrytetään padassa ilman vettä ja puristetaan sitten mahdollisimman kuumina noin munan kokoisiksi palloiksi. Nämä annetaan jäähtyä ja ladotaan lasi- tai puuastiaan kerroksittain karkean suolan kanssa, ensin suolaa niin paljon, että pohja peittyy, sitten palloja aivan vieri viereen, taas suolaa niin paljon, että pallot peittyvät, päällimmäiseksi suolaa. Painoa ei tarvita. Käytettäessä vastaa yksi pallo noin 100 grammaa tuoreita vihanneksia. Pallot saavat liota kylmässä vedessä ennen käyttöä 2-4 tuntia. Sitten ne käytetään aivan kuten tuoreenakin. Liian suolan saa pois myös kiehauttamalla pallot ennen käyttöä.

Maustevihannekset (kumina, ajuruoho, minttu jne) on paras suolata sellaisinaan höyryttämättä. Ne ladotaan lasitölkkiin kerroksittain karkean suolan kanssa. Vaativat painon. -- Käytettäessä niitä ei tarvitse liottaa, mutta ruoka on paras suolata vasta sen jälkeen kuin vihannesmausteet on lisätty. -- Suolatuissa vihannesmausteissa säilyy tuore luonnollinen maku paremmin kuin kuivatuissa.

Luonnonvaraisia lehtivihanneksia käytetään yleensä pinaatin, kaalin ja salaatin tapaan keittoihin, muhennoksiin, paistoksiin ja salaatteihin, voimakkaan aromaattisia (kuminaa, ajuruohoa, minttua) vihannesmausteiden, tillin ja persiljan tapaan tai yhdessä pinaatin tai muiden miedompimakuisten kanssa. Yleensäkin on eduksi käyttää samaan ruokaan useampaa kuin yhtä vihannesta.

Luonnonvaraisia juuria ja maanalaisia varsia me voimme käyttää keittoihin ja muhennoksiin liemijuuresten tapaan, toisia miedompimakuisia myös yksinään keitettyinä suolalla maustetussa vedessä. Erikoisen tärkeätä olisi nykyisenä aikana käyttää kaikkia mahdollisia tärkkelyspitoisia juuria jauhon lisäkkeenä taikinoissa. Myös kahvinkorvikkeeksi soveltuvat kaikki -- lukuunottamatta kovin voimakkaan aromaattisia juuria -- luonnonvaraiset ravinnoksi kelpaavat juuret.

Maustekasveja käytetään pääasiassa viljeltyjen maustevihannesten tapaan. Käytettävä varovasti, varsinkin alussa, kun emme ole niihin tottuneet. Osa vihanneksista lisättävä vasta valmiiseen ruokaan ja mikäli mahdollista, käytettävä ainakin alussa viljeltyjen maustevihannesten kanssa yhdessä.

Jauhon lisäkkeeksi soveltuvat kaikki

  1. aikaisemmin mainitut kasvit, joiden juuria käytetään juurikasvien ja vihannesten tapaan,
  2. aikaisemmin mainitut kasvit, joiden lehtiä, kukkia tai nuoria versoja käytetään vihannesten tapaan,
  3. pihlajan-, orapihlajan- ja seljan marjat, tammenterhot, ojasorsiman siemenet, petäjän-, lepän-, pihlajan, seljan ja jalavan kuoret.

Jauhon jatkoksi kelpaavat juuret puhdistetaan huolellisesti, leikataan pieniksi kuutioiksi ja jauhetaan liha- tai vihannesmyllyllä ryyneiksi tai hiutaleiksi. Näinä kuivataan ja jauhetaan sitten aivan hienoksi. Jos juurissa on karvas maku, ne kuoritaan tai niitä liotetaan ennen kuivaamista. Voi tehdä niinkin, että vasta jauhot liotetaan. -- Lehtiä, kukkia ja nuoria versoja käytetään joko kuivattuina ja jauhettuina tai kiehautettuina ja jauhettuina. Pihlajan, orapihlajan ja seljan marjat sekä kuoritut tammenterhot käytetään tuoreina, jauhettuina. Ojasorsimon l. mannakasvin siemeniä käytetään mannasuurimoiden tapaan. Ne ovatkin oikeita mannasuurimoita. Ne kerätään esim. siten, että kasvi poimitaan sadesäällä ja siemenet lyödään seulanreunaa vasten seulaan. Lepän, pihlajan, seljan ja jalavan kuorista voi myös tehdä jauhoja. Niitä ei tarvitse keittää eikä paahtaa, koska niissä ei ole pihkaa. Karvaan maun voi poistaa liottamalla kuoria vedessä pari kolme päivää. Sitten kuoret hakataan raakoina ja kuivataan ensin auringossa ja lopuksi uunissa. Jalavankuorijauho on imelää maultaan, ei karvasta. Sitä ja yleensäkin lehtipuiden kuorijauhoja suositellaan esim. Tanskassa ja Norjassa parempina kuin petäjäistä. Petäjäinen sekä lehtipuiden kuorijauho ovat erinomaista eläinten rehuksi. Samoin ovat kasvien juurista sekä lehdistä tehdyt jauhot hyvää eläinten rehua.


Pois Pula ja Puutteet, 1943, kirjoittanut Untamo Utrio.



Main menu 2