Jump to Navigation

We've moved! The new address is http://www.henriettes-herb.com - update your links and bookmarks!

Cruciferae. Ristikukkaiskasvit.

Botanical name:

Brassica nigra (L.) Koch, Musta sinappi.

Sinapis nigra L., Melanosinapis communis Sch. & Sp. Brassica < brassein (kr) = keittää; nigra (lat) = musta.

Yksivuotinen, 30—100 sm korkea, haarainen ruoho. Lehdet vuoroittaiset, ruodilliset, kaljut; alemmat pariosaiset, leveäliuskaiset, pääteliuska muita isompi; ylemmät suikeat, ehytlaitaiset tai matalasti hammaslaitaiset. Kukat keltaiset, tertuissa. Verhot ulospäiset. Lidut 4-särmäiset, vartta vasten painuneet, 15—25 mm pitkät, 3 mm leveät, lidun leveyttä vain hiukan pitemmin odin, 3—6 mm pitkissä hedelmäperissä, 8—12-siemeniset. Siemenet melkein pallomaiset, 1—1 1/2 mm läpimitaltaan, pinnaltaan punaisenruskeat tai harmaan ruskeapilkkuiset, sisältä keltaiset—vihertävät. VI, VII. Satunnainen lastauspaikoilla ja viljelysmailla, lienee kotoisin Kaakkois-Euroopasta. Kasvia viljellään suuressa määrin Hollannissa, Englannissa, Italiassa, Romaniassa, Itä-Intiassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.

Sinapin siemenissä on myronihappoista kaliumia eli sinigriniä (1,5—4,5%) sekä myrosini-nimistä fermenttiä, joka hajoittaa sinigrinin veden läsnäollessa happameksi kaliumsulfaatiksi, rypälesokeriksi ja allylisinappiöljyksi. Tähän hajaantumisprosessiin perustuu mustan sinapin siementen käyttö sekä lääketieteessä että kotitaloudessa liharuokien mausteena. Siemenissä on sitä paitsi sinapini-alkaloidia, joka hydrolysoituu koliniksi ja sinapinihapoksi, rasvaöljyä (33 %) sekä munanvalkuaisaineita (18—20 %).

Allylisinappiöljy on aluksi väritöntä, sitten kellertävää, hiukan vettä raskaampaa nestettä (ominaispaino 1,015—1,025), jolla on läpitunkeva haju ja pistävänpolttava maku. Se vaikuttaa ärsyttävästi sekä limakalvoihin että ihoon. Haisteltaessa sinappiöljyä sisältävää pulloa ei ensin huomata mitään, kunnes nenässä tuntuu äkkiä sangen voimakas ärsytys. Terveelle iholle pantuna sinappiöljy aiheuttaa pistelyä, polttoa ja punoitusta sekä kauemmin vaikuttaessaan ihon tulehdusta, rakkuloita ja polttavaa kipua. Vähäisessä määrässä sisällisesti nautittuna se kiihottaa ruokahalua, saamalla aikaan veren tulon mahalaukun ja suoliston limakalvojen hiussuoniin, sekä edistää eritystä ja varsinkin rasvan imeytymistä. Suuremmat annokset aiheuttavat ankaran maha-suolitulehduksen, raskauden tilassa oleville naisille keskenmenon, sekä imeytymisen jälkeen myrkytysoireita: ensin keskushermoston kiihtymisen, sitten lamaantumisen (sydämen toiminnan ja hengityksen heikkenemisen, kouristuksia, jatkuvan lamaannuksen, äkkiheikentymisen ja kuoleman horrokseen). Munuaisetkin kärsivät vaurioita: virtsaan tulee sokeria, munanvalkuaista ja verta; lopulta kehittyy rakon ärsyttymisestä virtsapakotus.

Myrkytystapaukset ovat harvinaisia ja johtuvat sinapin siementen, sinappijauhon tai ruokasinapin otosta suurissa määrissä itsemurhatarkoituksessa tai sikiön lähdetykseksi. Paranemistoiveet ovat myrkytyksissä epäsuotuisat.

Myrkytyksen hoidossa tyhjennetään mahalaukku ja suolisto, annetaan maitoa, limaisia nesteitä ja rasvaöljyä, suolitulehduksissa ja kivuissa opiumia tai mieluummin uzaraa.

Sinappiöljyä, jota saadaan tislaamalla sinappisiemenemulsiota vesihöyryjen avulla, mutta jota voidaan valmistaa myös kemiallisesti, käytetään etupäässä spriiliuoksena, n.s. sinappispriinä, lääkinnöllisiin tarkoituksiin. Sinappiöljyn tislasi Beerhave vasta 18. vuosisadan alussa. Synteettisesti sitä valmistettiin v. 1855.

Jo muinaiset kansat käyttivät mustan sinapin siemeniä, Semina sinapis nigrae, mausteena ja ihon kiihotukseen, joihin sitä yhä paljon käytetään. Lääketieteessä on sinappia käytetty sisällisesti joskus hätätilassa oksetusaineena myrkytyksissä; ulkonaisesti pian vaikuttavaksi ihon kiihokkeeksi joko edellämainittuna sinappispriinä, sinappipaperina, sinappikylpynä tai sinappitaikinana reumaattisissa vaivoissa, hammassäryssä y. m. — Sinappipaperia saadaan liimaamalla paperille sinappijauhoa, josta rasvaöljy on poistettu; sinappitaikinaa taas valmistetaan sekoittamalla yhtä suuret määrät sinappijauhoa ja tavallista vehnä- tai muuta jauhoa haaleassa vedessä.

Ihon sinappiöljyllä kiihottamisen suotuisa merkitys on siinä (kuten kaikkienkin ihoa kiihottavien aineitten), että se vaikuttaa heijastuksellisesti (reflektorisesti) verisuonien laajenemiseen ei vain kyseessäolevalla paikalla, vaan myös sen alla olevissa elimissä, mistä taas on seurauksena parempi verenkierto ja paranemisen edistyminen.

Kansan keskuudessa on sinappia käytetty, paitsi edellämainittuihin tarkoituksiin, sisällisenä lääkkeenä astmaan, hinkuyskään, pitkälliseen mahakatarriin, huimaukseen, päänsärkyyn, keripukkiin ja vesitautiin [nestekertymä], jolloin siemenet pureksitaan ja niellään sellaisinaan; siemenjauhoa ulkonaisesti pään rupiseen ihottumaan.

Mustaa sinappia viljeltäessä toimitetaan kylvö keväällä (200 g siementä aaria kohti; 1000 siemenen paino on 1,2—1,5 g) 15—25 sm etäisyyksillä oleviin riveihin, kuohkeaan, voimakkaaseen, muttei märkään, savimaahan. Tuoretta karjanlantaa on tällöin kartettava. Rikkaruohot poistetaan viljelykseltä jatkuvasti. Aarilta saadaan 8—12 kg siemeniä.

Heinä—elokuussa leikataan kasvit kokonaisina ja puidaan kuivattamisen jälkeen. Jos kasvit leikataan juuri ennen hedelmäin täydellistä kypsymistä, niin siemenet varisevat suurelta osaltaan jo ennen puintia, varsinkin kuivalla säällä. Jos taas leikkaaminen toimitetaan liian aikaisin, niin on sadon saatava ennen puintia riittävästi jälkikypsyntäaikaa, muutoin siemenet tuhoutuvat.


Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.



Main menu 2