Jump to Navigation

We've moved! The new address is http://www.henriettes-herb.com - update your links and bookmarks!

Ikkunalaudan ja parvekkeen hyötykasvit

Yleistä

Ennen kun ryhdyt syömään koristekasveja kannattaa varmistaa ettei niitä ole myrkytetty. Pääset helpolla jos olet kasvattanut omasi siemenestä. Ostokasvi on rajusti myrkytetty, ellei kasvin myyjä toisin mainitse. Mullanvaihto ja kunnon suihku silloin tällöin auttaa, ja voit olla varma kasvin myrkyttömyydestä noin vuosi ostoksesta.

Pieniä sisäkasveja ei raaski rokottaa, mutta suuria voi saksia. Maistiaiset voi ottaa pienistäkin, ja sitä varten kasvatettuja maustekasveja voi rokottaa aina tarpeen tullen. Sisällä kasvatetut minitomaatit poimitaan niiden kypsyessä, paprikoita samoin, aubergiinejakin voi sisällä kypsyttää. Kaupan mini-appelsiinit ovat myös syötäviä kun hedelmät ovat nuoria, vanhimpia kannattaa jättää puuhun koristeeksi. Korianteri haisee niin pahalle ettei sitä voi suositella sisäkukaksi. Joku ananaskirsikkalajikin haisee niin pahalle, ettei sitä viitsi sisällä kasvattaa. Näitä rajoituksia löytyy kun yrittää kasvattaa jotakin erilaista ikkunalla.

Mitkä kodin koristekasveista ovat hyötykasveja?

Kiinanruusun (Hibiscus rosa-sinensis) kukkien terälehdet voi poimia ja kuivattaa tee-aineksi, ja nuoria lehtiä voi napsia salaattiin. Vanhat lehdet ovat liian kovia syötäviksi. Muidenkin Hibiskusten kukat voi käyttää teenä, parhaana esimerkkinä teehibiskuksen (H.sabdariffa) terälehdet, jotka löytyvät kaupan hyllyistä nimellä ruusumarjatee, tosin niitä saa myös erikseen nimellä Karkadé.
Hibiskukset kuuluvat Malvakasveihin, jotka ovat ns. 'harmittomia', koska yksikään kasvi tässä heimossa ole myrkyllinen.

Vaahtera-auliosta (Abutilon x hybridum) en löytänyt muuta kun että joistakin Abutilon -lajeista on saatu tekstiilikuitua. Auliot kuuluvat myös Malvakasveihin.

Aaloe (Aloë sp.) on käytetty jo iät ja ajat ihon hoitoon.
Aloë veraa on kasvatettu Länsi-Intian saarilla lääkitsevän mehun takia: leikkaa kasvista muutama lehti rungon läheltä kun kasvi on 2-3 vuotias, kerää mehu haavasta johonkin astiaan, keitä se siirapiksi, kaada esim. kalebassiin, anna jäähtyä - se jähmettyy kiinteäksi salvaksi, jonka mainostetaan estävän ihon vanhenevan, ja edistävän ihon kimmoisuuden ylläpitäminen. Salvan teho laskee nopeasti, ja kuukauden vanha tuote saattaa olla jo arvoton. Afrikassa mehu kerätään villeistä kasveista.
Ihoa hoitavaa salvaa saa muistakin aaloe-lajeista. Laatu, väri ja haju/tuoksu vaihtelee lajin mukaan, mutta aika monen lajin mehusalva käy ihon hoitoon.
Salvaa on käytetty sisäisesti ummetukseen, sillä pienellä varoituksella että se saattaa aiheuttaa peräpukamia. Salva tepsii hevostenkin ummetukseen, mutta hevosten peräpukamista en löytänyt mainintaa. Itse en käyttäisi aaloen salvaa tai tuoretta mehua sisäisesti.
Jos ihoon tulee palohaava siihen voi laittaa tuoreen lehden mehua. Se lievittää tuskaa, viilentää ja häätää jonkun verran bakteereitakin.

Adiantumit (Adiantum sp.) käytetään hyvänmakuisena yskänlääkkeenä: lehdistä tai juurista keitetään sokerin (tai hunajan) kera siirappia, maustetaan appelsiinin kukilla ja nautitaan tarvittaessa. Appelsiinin kukkia saa jättää pois jos ei satu olemaan sellaisia.
Paras laji tähän tarkoitukseen on Adiantum capillus-veneris, mutta muitakin voi käyttää samaan tarkoitukseen.

Kamelia, Camellia japonica, on teepensaan (Camellia sinensis) lähisukulainen. Kamelian lehdet voidaan käyttää samalla tavoin kuin Hibiskuksen; Camelliatkin kuuluvat malvakasveihin.

Canna: lajin Canna indica juuria on syöty Etelä-Amerikassa.

Koristepaprika (Capsicum annuum) hedelmät voidaan syödä tavallisen paprikan tavoin. Koska tämä paprika on jalostettu ulkonäköä silmälläpitäen saattaa hedelmän maussa olla toivomisen varaa. Kaikkien paprika- ja chilikasvien nuoret lehdet voi poimia salaattiin, maku on mieto, joskus pähkinämäinen.

Punatalviota tai kataraa (Catharanthus roseus) käytetään syöpä- ja leukemialääkkeen raaka-aineena.

Kukonharjasta, Celosia argentea, syödään lehdet vihanneksena kiinassa. Siemeniä käytetään rauhoittamaan turvonneita silmiä.

Päivänkakkarat, Chrysanthemum ja Tanacetum -lajit: jos nuoren lehden maku ei ole liian voimakas se voidaan poimia salaattiin. Kukkiakin voi ottaa koristamaan boolia, salaatteja ja kakkuja.

Ruusut (Rosa sp.) ja orvokit (Viola sp.): kukkien terälehdet maistuvat teessä. Niitä voi myös kieriä munanvalkuaisessa ja tomusokerissa, kuivattaa ja nauttia herkkuna - tähän käyvät parhaiten vahvimmin tuoksuvat kukat.

Esikot, Primula sp.: joidenkin lajien nuoret lehdet ja kukat voi poimia salaattiin.
Lajit Primula veris ja P. elatior on käytetty iät ja ajat yskänlääkkeenä (juuret kuivataan, 1-2 tl kylmään veteen, kiehauta, anna jäähtyä 8-12 min., nauti 2-3 krt/päivä päänsärkyyn ja yskään).

Värinokkosen (Coleus) lehdet ovat syötäviä, ja eri lajien lehdet maistuvat eri tavalla: yksi laji (Coleus amboinicus) maistuu ja tuoksuu timjamille, toisen lajin lehdet maistuvat mintulle. Kaikkien värinokkosten oksat hyvin sitkeä-henkisiä, eivätkä kuole heti leikkaamisen jälkeen.

Kookospalmun lehdet voi käyttää askarteluun (siellä missä se kasvaa isoksi siitä rakennetaan taloja), ja jos onnistuu saamaan hedelmiä niin niitähän voi popsia. En tosin ole kuullut kenenkään saavan hedelmiä kookospalmustaan sisällä...

Kahvipensaan (Coffea arabica) hedelmät voi kuivattaa ja paahtaa kahviksi.

Huonekaisloista on moneksi:
- Cyperus papyrus, paksu kaislalaji josta Thor Heyerdal (ja muinaiset egyptiläiset ja Andeissa nykyään intiaanit) teki veneensä, ja josta egyptiläiset tekivät paperinsa: kuori kaislat, laita pehmeät sisukset vieri viereen, kaada sidonta-aine päälle (egyptiläiset käyttivät Niilin vettä), ja paina litteäksi arkiksi. Kuivata ja kirjoita...
Tämä kuulostaa niin helpolta että haluaisin kokeilla itsekin. Voisiko joku teistä kasvattaa papyrusta uima-altaassaan (kasvattamiseen tarvitaan juoksevaa vettä, ja talvella lämpöä), vai voisiko joku kasvitieteellinen puutarha lahjoittaa parin arkin edestä kaislaa?
- Cyperus pertenius, jonka kuivatut ja jauhetut juuret on käytetty Intialaisten hienostorouvien hiusparfyyminä,
- Cyperus articulatus, jonka tummat mukulat maistuvat vähän laventelille, ja joita on käytetty rauhoittavana ja lämmittävänä lääkkeenä,
- Cyperus rotundus ja Cyperus scarious, jonka mukulat on käytetty parfyyminä,
- Cyperus bulbosus, jonka keitetyt mukulat maistuvat perunalle, ja joiden arvo ruokana olisi huomattava jos mukulat olisivat isompia,
- Cyperus odoratus, jonka mukulat auttavat vatsavaivoissa,
- Cyperus longus, jota on ennen käytetty vatsavaivoissa,
- Cyperus esculentus, jolla on herneenkokoisia, makeita mukuloita, joita syödään sellaisenaan, ja joita (ainakin ennen) myytiin Italian toreilla.

Joulutähti, Euphorbia: kasvin maidon sanotaan poistavan syyliä. Tämä tarkoittaa yleensä että maito on syövyttävä, eikä sitä saisi testata terveeseen ihoon, eikä nauttia sisäisesti. (Vrt. keltamo, Chelidonium majus).

Maahumala, Glechoma hederacea - nuoret lehdet maistuvat kevätkeitossa erinomaisen hyvin. Tuoreita lehtiä teenä (2-3 tl, 2 dl kiehuvaa vettä, anna hautua 5 min.) auttavat kestoyskään ja vatsavaivoihin. Jos haluaa kertaheitolla päästää eroon koko kasvista siitä voi keittää pinaattitapainen vihannes. Jos tunnistaa luonnossa lähes samannäköisen maahumalan (sisällä usein kaksivärinen, ulkona vallan vihreä) voi siitäkin tehdä pinaattia.

Laakerinlehti (Laurus nobilis) on tunnettu maustekasvi myös viherkasvina. Tuoreita lehtiä ei tarvitse poistaa sopasta (ne ovat pehmeitä), kuivattuja vaan. Voit kokeilla yrttivoin tekoa tuoreilla laakerin lehdillä, kuivatuilla se ei onnistu.

Jos saat banaanisi kukkimaan ja vielä tekemään hedelmiä niin käyttö on selvä. Joidenkin Musa-lajien lehtien mureat alaosat voi syödä. Yhden lajin lehdet on käytetty naruntekoon: manilahamppu on peräisin Musa textilis -kasvin lehtikoteloista.

Opuntia -kaktuksen hedelmät voi syödä kunhan ensin poistaa piikit.

Käenkaaleilla (Oxalis sp.) on aika usein mukuloita, ja ne voi aika usein myös syödä. Lehdet ja kukat käyvät piristeenä ohimennen, tai salaateissa.

Kärsimyskukat, Passiflora -lajit. Hedelmät löytyvät jopa kaupan hyllystä, siis syödä saa.

Tuoksupielikin ja muut tuoksuvat pelakuut (Pelargonium -lajit) ovat hyviä hyötykasveja: lehdet käytetään keittiössä piirakoiden, keksien, siirapin, teen, hillon, boolin yms. mausteena. Maku vastaa mausteena yleensä tuoksua. Niitä käytetään myös tuoksusekoituksissa.

Kanariantaatelipalmun (Phoenix canariensis) pienet kuivat hedelmät voi syödä, ja lisukkeeksi saa juoksuttaa "mahlaa" rungosta.

Aaroninparran (Saxifraga) lehdet voi nuorina keittää pinaatiksi.

Yuccapalmun kukkanuput grillataan hiilillä ja syödään. Siemenet hienonnetaan ja syödään raakoina tai keitettyinä muhennoksena.

Jotenkin olen varma että Gerberan lehdet ja kukat voidaan syödä, mutten ole löytänyt vahvistusta tähän kirjallisuudesta. Voiko joku lukijoista auttaa? Tietenkin voisin mennä syömään vanhaa ruukkukasviani, mutta jos se sitten onkin myrkyllinen...

  • Miten saa syötävää parvekeviljelykseltä?

Paras parveke on tuulelta suojattu. Etelä-parvekkeella kasvaa hyvin arkojakin kasveja, mutta kastelun pitää toimia. Länsi- ja itä-parvekkeet ovat hyviä. Lasitetut parvekkeet toimivat kasvihuoneen tavoin. Siihen vaan kurkkua, tomaattia ja melonia kasvamaan!

Meillä oli tuulelta suojattu, etelään aukeava parveke. Siellä kasvoi lähinnä yrttejä, mutta siellä voi myös kasvattaa marjapensaita ja vaikka perunoita. Liiasta auringosta kärsiville kasveille järjestin varjoa. Suuriin astioihin lisäsin matoja auttamaan ilmastointia ja lannoittamaan luonnollisesti. Sisälläkin meillä löytyy matoja suurimmissä ruukuissa, koska ne pitävät kasveja terveinä.

Monivuotiset yrtit sopivat erityisen hyvin parvekkeelle, suureen styrox-laatikkoon. Olen kasvattanut iisoppia, minttua, rakuunaa, salviaa, ruohosipulia... .
Oli minulla maissikin, joka kasvoi ja kukki, mutta kirvat söivät tähkät.

Perunaa voi kasvattaa muovipussimenetelmällä, tai autorengasmenetelmällä: ota 200 l muovipussi, laita vähän multaa pohjalle, laita perunoita kasvamaan, peitä turpeella. Kun perunan lehdet ovat kasvaneet noin 10 cm turpeen yläpuolelle lisää turvetta, ja jatka tätä kunnes säkki on ylös saakka täynnä. Näin saa hyvän sadon yhdestäkin kasvista, koska perunoita tulee kerroksittain.
Autorengasmenetelmä on vähän samantapainen, aina kun lehtiä rupeaa näkymään liikaa lisätään yksi rengas ja päälle turvetta.

Suuressa saavissa voi kasvattaa mustaherukkaa ja vadelmaa. Muista tehdä reiät pohjaan, muuten sadevesi ei pääsekään pois. Kaveri sai hyvän sadon vadelmaa, ja mikä onkaan parempaa kuin istua parvekkeella ilta-auringossa ja popsia omia marjoja suoraan pensaasta!

Sekä tomaatti että paprika menestyvät suojassa nurkassa parvekkeella. Munakoiso kuuluu samaan heimoon kuin edellä mainitut, ja se pärjää kuulemma paremmin parvekkeella kuin avomaalla tai kasvihuoneessa.

Jos on tarpeeksi suuria laatikoita voi yrittää kasvattaa kurkkuja tai kurpitsoja. Niiden kukat voi paistaa lettutaikinassa rapeiksi ja syödä kuumina - herkkua! Näin ei tarvitse odottaa (ehkä ei ilmestyvääkään) vihannes-satoa.

Mitkä eksoottiset kasvit voi kasvattaa ikkunalaudalla?

Olen yrittänyt kasvattaa kaikkea mitä kaupasta saa jossa on siemen tai muu elon merkki. Näitä eksootteja tulee koko ajan lisää, joten en ehkä enää ole ajan tasalla, mutta tässä kokemuksiani:

Litsi-luumut elävät yleensä korkeintaan 6 kk, niillä on nahkamaiset oliivinvihreät lehdet jotka tippuvat valitettavan pian ja valitettavan usein. Rambutanit ovat melkein samaa kasvia. Molemmat menehtyvät hyvin...

Pavut ovat hienoja köynnöksiä, ne esikasvatetaan lasipurkissa talouspaperipalasella, ja laitetaan multaan kun ovat tarpeeksi isoja. 10 l ämpärissä kasvatettuna olen saanut satoakin, tosin vain yhden aterian lisukkeen verran.

Ananaksen vihertävää osaa voi irroittaa hedelmästä, laittaa lasiin juurtumaan ja myöhemmin laittaa ruukkuun kasvamaan. Kaupassa kannattaa valkata valmiiksi vihreä-lehtisen ananaksen, kellertävät eivät enää kelpaakaan. Vesilasissa pitää tarkkailla ettei alaosa homehdu, mutta kerran saatuan juuret ananas pärjää hyvin.

Kiwihedelmästä tulee näyttävä köynnös, tarvitsee narua tuekseen. Jos joskus haluaa hedelmiä (siis jos saa kiwin viihtymään) tarvitaan sekä poika- että tyttökasveja. Kasvattaminen on helppoa: ota lusikallinen siemeniä suoraan hedelmästä ja mäiski multaan, peitä ja kastele. Kitke kaikki paitsi kolme vahvinta, niin on hyvä mahdollisuus että on molempia sukupuolia.
Tämä kasvi muuttuu rumaksi jos kodissa on lehtisyöjäpikkukärpäsiä, koska ne ovat heti kiwin lehden kimpussa ja läikät ovat ikävän vaaleita.

Granaattiomenapuu: olen juuri hankkimassa itselleni Punica granatum var. nana:n siemeniä (pieni laji, sopii erityisen hyvin ruukkukasviksi), joten odotan jännityksellä granaattiomenasatoa - joidenkin vuosien päästä.

Carambola on erittäin siro ja nätti, kaipaa kosteaa ilmaa. Se vaatii myös kärsivällisyyttä: siemenet itävät 2-3 kuukaudessa. Kasvi nukkuu yöt ja herää aamuisin. Sekä aurinko että varjo on OK kunhan sitä ei siirretä. Lehdet ovat pihlajantyyppisiä.

Inkiväärin juuripalaa kannattaa laittaa multaan, siitä tulee hieno viherkasvi. Lehdet kuolevat talveksi pois, mutta ei kannata menettää toivoa eikä heittää kasvia sillä kevät tuo uutta kasvua. (olen jo menettämässä toivon yhden inkiväärin kohdalla, jos se ei kohta tekee uusia lehtiä se pitää kaivaa ylös ja tutkia). Kasvi muistuttaa ruohoa.

Mangon siemenen itävyys on lähellä 0 %, mutta jos onnistuu niin saa hienon puun. Lehdet ovat kiiltäviä, tummanvihreitä, jopa 30 cm suuria. Omani eli 5 vuotta kunnes kyllästyin sen sienitautiin (valkoinen home lehden alapinnassa) ja se lensi ulos. Se oli ehtinyt kasvaa pituutta melkein metrin ja paksuutta ehkä sentin alapäässä.

Guava on näyttävä, iso, haarautuva, helppo kasvatta. Omani on ehkä 4 vuotta vanha, 5 l ämpärissä, 1,5 m korkea ja 50 cm leveä - tällä hetkellä suurin viherkasveistani.

Avocadohan on kaikista helpoin. Laita siemen puoliksi vesilasiin ja odota että kasvi tulee piilostaan. Muista kuitenkin katkoa se aina 30 cm välein, muuten sinulla on vuoden päästä metrin korkea yksirunkoinen suora kasvi jolla on lehtiä ainoastaan ylimmissä 10 senteissä. Katkominen edistää haarautumista ja lehdet pysyvät paremmin kasvissa kiinni.

Chilipippuri ja paprika lähtee hienosti kasvamaan ja on ikkunalaudalla monivuotinen, tekee hedelmiä jos pölytät kukkia.

Tomaattikin on monivuotinen, viime vuotinen Tiny Tim:ini teki juuri uusia kukkia, joita olen jo pölyttänyt, joten odotan satoa keväämmällä.

Saksanpähkinäpuu eli vain 2,5 vuotta koska se ei osannut arvata vuodenajat oikien: lehtiä tuli kesken sydäntalven, ja puu kuoli lopulta valon puutteeseen.

Mitkä maustekasvit voi kasvattaa ikkunalaudalla?

Näitä ei kannata kasvattaa sisällä: tilli, persilja, kirveli, korianteri, saksankirveli, kumina ja muut samaan heimoon kuuluvat. Ainakaan ne eivät viihtyneet minulla.

Nämä sensijaan pärjäsivät hyvin: laventeli, rosmariini, talvi- ja kesäkynteli, timjami, meirami, basilika (monivuotinen sisällä, erittäin runsas-satoinen). Paras popsittava on portulakka, jonka lehdet viilentävät, ja joka kasvaa komeaksi isoksi roikkuvaksi herkuksi. Melissa pärjää ja kasvaa isoksi.

Rosmariini eli 4 vuotta, se oli roikkuva, näyttävä, kukki 2 kertaa vuodessa (kukat voidaan syödä, nam), mutta yhtäkkiä se kuoli johonkin. Rungon paksuus oli alapäässä 1 cm, ja yritän vieläkin saada uuden rosmariinin kasvamaan ja viihtymään.
Rosmariini on vähän kranttu: se ei saa olla rutikuiva, muttei myöskään litimärkä. Jos juuret kuolevat kasvi saattaa näyttää hyvältä vielä jonkun aikaa, mutta kuollut se on. Paras multa on hiekkapitoinen, ja paras kastelu on niukka - paitsi paahteessa.

Salviakin olisi elänyt kauan ja kukoistanut jos olisin kestänyt sen vahvan tuoksun. Vieläkään en oikein pidä siitä, joten kestää vähän aikaa ennenkuin kasvatan seuraavan yksilön.

Tänä vuonna yritän kasvattaa sekä luffaa että kurkkuyrttiä sisällä, saa nähdä miten käy. Jos luffa menestyy voin ensi vuonna yrittää sisällä vaikka spagettikurpitsaa.

Henriette Kress

(julkaistu Hyötykasviyhdistyksen Pähkylässä joskus)



Main menu 2