Oenanthe aquatica Poir., Pahaputki. (†)

Phellandrium aquaticum L., Oenanthe phellandrium Lam.
Oenanthe (kr) < oinos = viini ja anthe = kukka (hajun takia); aquatica (lat) = vedessä kasvava.

Kaksivuotinen, 50—150 sm korkea, haarainen, kalju, tyviosastaan paisunut putki. Lehdet 2—3 kertaan parilehtiset, lehdykät hienoliuskaiset; alimmat uposlehdet kertaalleen parilehtiset, lehdykät rihmamaiset. Kukat valkeat, kerrotuissa sarjoissa, lehdille vastakkaisilla puolilla vartta. Emäsarja suojukseton, pikkusanoissa runsaasti melkein otamaisia suojuslehtiä. Hedelmä puikea, ruskea tai vihreänruskea. Hedelmyksissä 5 leveää, pyöristynyttä, matalaa suonta, joiden välissä vain kapeat uurteet. VII, VIII. Vesihaudoissa, lätäköissä, ojissa, rannoilla; siellä täällä Etelä-Suomessa. Levinneisyys: Eurooppa, Pohjois- ja Keski-Aasia.

Myrkylliseksi epäilty. Hedelmissä on eetteristä öljyä (1,25 %), jossa on fellandrenia (80 %), alkoholia androli ja fellandraalia, joka on aldehydi; rasvaöljyä (20 %) ja munanvalkuaisaineita (18 %). Hedelmäin haju on epämiellyttävä ja maku kirpeän aromaattinen.

Lähemmin ei pahaputken aineitten vaikutuksia ole tutkittu.

Hedelmiä, Fructus phellandrii, käytetään, vaikkakin nykyään harvoin, infuusina (10—20:200) ysköksiä poistavaksi aineeksi yskässä, katarreissa ja keuhkosairauksissa. Liian suuret annokset voivat aiheuttaa kuivaa-, jopa veriyskääkin.

Kansan keskuudessa on hedelmiä käytetty horkassa [malaria, voimakas nopea kuume], keripukissa, märkivissä haavoissa ja hengityselinten taudeissa sisällisesti sekä ihmisille että eläimille.—Tuoreitten lehtien sanotaan karkoittavan luteet.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.