Kirja-arvostelu: Henriette Kress: Käytännön lääkekasvit. 2010.
Kirjoittanut Bertalan Galambosi
Kun 90-luvulla vierailin USA:n yrttikongressilla, ihailin amerikkalaisia yrttinaisia heidän energisestä markkinatouhutusta, hymyilevästä napakkuudesta ja heidän tiskien kekseliästä tarjonnasta. Taas, kun matkustin Saksalaisille yrttitiloille, ihailin korkeaa teknillistä kehitystasoa, yksityiskohtiaan myötäistä perusteellisuutta ja yrttiteraapian laajaa suosiota.
Nyt ei tarvitse matkustaa mihinkään! Kirjahyllyssäni on uusi yrttikirja, joissa yhdistyvät saksalaisten ja amerikkalaisten yllä mainitut ominaisuudet, lisättynä suomalainen pidättäväisyys, personaalinen itsevarmuus ja hauska huumori.
Kirja on otsikonsa. Siinä näkyy käytännön kokemus Henrietten vuosien aikana päivästä toiseen tehdystä ja rakastetusta työstä yrttien parissa. Yrttikirjojen yksi yleinen piirre on se, että siellä toistuvat muista kirjoista lainattuja yleiset toteamukset – tämän kirjan jokaisesta sivusta tulvivat omaleimaiset, joskus virheiden kautta opitut käytännön kokemukset ja ympäristöä kunnioittavat ohjeet.
"Leikkaa (iisopin) kukkivat oksat ruskean puuaineen yläpuolelta, ..."
"... Mesiangervosta löytyy aika usein kukkahämähäkki. Jätä sen asuttamat kukinnot kasvamaan, sillä hämähäkki oli siellä ennen sinua ja vierestä löytyy runsaasti muita mesiangervoja."
"Mikä voi mennä pieleen kun teet yrttivoiteita? ... Voidepurkit eivät ole sisältä puhtaita. ... Voidepurkin pohjalta löytyy hyönteisenjalkoja tai -siipiä. ..."
"Nokkoslannoitteesta: Huom: Ämpäri, jota käytät tähän tarkoitukseen, tulee haisemaan tosi pahalle hyvinkin pitkään. Älä tärvele parhaita mustikka- tai puolukkaämpäreitäsi tähän."
"(Nokkoslehtien) Käsittelyyn kuuluu ensin 10 minuutin liotus kylmässä vedessä tiskialtaassa. Tänä aikana monijalkaiset proteiinit lähtevät toivottavasti muualle."
Kirja on oltava jokaisen yrttejä rakastavan kotiäidin hyllyssä. Alussa on 22 sivua perustietoja ja se on niin tiivis, että ensilukemalla kyllästyt siihen, mutta hakemisto on erittäin laaja ja käytännöllinen. Sieltä löytyy Henrietten vastaukset hyvin erilaisille kysymykselle.
"E-pilleri, kuisma: Väite, että kuisma estäisi ehkäisypillerin tehoa, on teoreettinen. ... ripuli tai unohtunut pilleri ovat huomattavasti tärkeämpiä tekijöitä tehon heikentymisessä."
Kirjan kasvikohtainen osuus on erinomainen. Opuksessa on 14 ns. perinteistä yrttiä, kuten iisoppi, kehäkukka, maitohorsma, mesiangervo, mustaherukka, nokkonen, peltokorte, punahattu, ruusu, siankärsämö, vattu, voikukka ja väinönputki. Jokaisen kasvin tekstissä oli paljon minullekin uutta tietoa.
Kirja tekee kunnia mm. nokkoselle, 150 sivuisesta kirjasta 10 sivua on vain nokkoselle, parhaalle lääkekasvillemme!
"Nokkosen siementen käyttö uupumukseen ja väsymykseen on peräisin Keski-Euroopasta. Siellä hevoshuijarit antoivat muutama vuosisata sitten hevosilleen kourallisen nokkosen siemeniä päivässä parin viikon ajan ennen markkinoille menoa ja saivat nuorekkaiksi muuttuneista vanhoista kaakeistaan hyvän hinnan. ... Keinoa sovellettiin 1900-luvun alun ... hyvin tuloksin vanhuksiin. ... Elämänilo ja tarmo palautuivat suurimmalle osalle väestä, ja jokunen heistä sai uutta kipinää libidoonsakin."
Yrttioppeja USA:ssa saanut kirjoittaja ei unohda amerikkalaisen yrttiterapian merkkikasvia, punahattuakaan.
"Punahattu ei ole myrkyllinen. Ainoa tapa saada se tappavaksi on nukahtaa siitä valmistettuun täyskylpyyn."
"Kokeile (punahattu)teetä peräpukamiinkin — alkoholiuute on niihin liian rajua."
Voikukka:
"Voikukan juuren, lehtien tai kukkavarsien valkoisella maitiaisnesteellä saa piirrettyä lyhytikäisiä tatuointeja iholleen. ... Maalatut viivat erottuvat vasta seuraavana päivänä."
"Jos pystyt puhaltamaan kaikki voikukan siemenpallon siemenet yhdellä henkäyksellä, saat toivoa jotain. Ja sinulla on vahvat keuhkot. ... voikukkapallon suoman toiveen täyttymistä edesauttaa siementen puhaltaminen naapurin täysin voikukattomalle nurmikolle."
Kirjan yksi mielenkiintoinen osa on eri kasviheimojen yhteisten vaikutusten esittely, ja esim. raaka-aineiden puuttumisen sattuessa sijaiskasvien käyttö. Lukuisia sarjakukkaiskasveja voidaan käyttää samoihin ruansulatusongelmiin, tai huulikukkaiskasveja tulehduksien estämiseseen.
Agronomina, pätevyyden puutteissa ja suhteellisesti terveenä ihmisenä en voi kommentoida kirjassa esitettäviä terapeuttisia vaikutuksia, mutta uskon, että rohkeimmat ehdotukset ovat vielä keskustelunaiheina. Etusijalla punakärpässieniuutteen käyttö iskiaksen hoidossa tai flunssakauden yleisohje:
"Vältä tulehduskipu- ja kipulääkkeitä."
"(Punahattu-uutteesta:) Flunssaa voisi torjua myös ottamalla ensioireisiin kuumaa mustaherukkamehua tai kuumaa valkosipuli-sitruunajuomaa, mutta niitä on vaikeampi pitää esim. käsillä käsilaukussa."
Tai:
"Paras apu hammassärkyyn on siankärsämön juuri. Laita noin 5 cm pitkä juurenpätkä kipeälle puolelle suuta, pureskele rikki ja pidä sitä poskipuolella noin 15 minuuttia. Kun kipu lakkaa, voit sylkeä juurenpalan pois. ... Koska hammassärky alkaa aina perjantai-iltana, juuria pitäisi olla riittävästi, jotta selviää viikonlopun yli. Olen pitänyt 20–30 palaa per hammassärky hyvänä määränä ... "
Kirjan tärkeä uutuus on yhdeksän harvinaisempien yrttiin esittely. Harva suomalainen yrttikirja käsittelee niin yksityiskohtaisesti ja laajasti mm. hanhikkien, hierakoiden, matarien, rautayrttien, tädykkeiden ja vesiheinän vaikutusta ja käyttöä.
Hanhikki:
"Ylistressaantunut saa erinomaista apua hanhikeista. Kun on syönyt niiden lehtiä kuukauden, parin ajan huomaakin, ettei enää tarvitse pysyä kahden miesystävän, kolmen työpaikan ja viiden harrastuksen kelkassa. Ja pian vain ne asiat, jotka ihan oikeasti olivat tärkeitä, ovat jäljellä."
Matararesepti 1230-luvuisesta yrttilääkärin kirjasta:
"Juo matarajuoma ainoana juomana yhdeksän viikon ajan. On ihmeellistä, miten vahvaksi ja terveeksi tulee siinä ajassa. Kenties koska oluet, viinit ja viinat jäävät juomatta?"
Uutuuskasveista minulle oli riemukasta lukea viime vuosina venäläisissä yhteisprojekteissamme tutkittuja rohdoskasveja, joita Suomessa vain vihataan rikkaruohona. Tummarusokista valmistettu tee on useiden venäläisten vastasyntyneiden vauvojen pesuveden osaa, desinfioitavan ja rauhoittavan vaikutuksensa takia. Vuonna 2006 Venäjällä myytiin kuivattua tummarusokkia teenä 56.000 dollarin arvosta. Kirjassa Henriette käsittelee rusokkilajien muita hyödyllisiä vaikutuksia, johon hän on vaivailollisesti kerännyt luonnosta muutamia satoja grammoja. Turha vaiva! Kasvi on helpo viljellä – ja lähetinkin hänelle joululahjaksi heti muutama kilo kuivattua, koneellisesti korjattua raaka-ainetta!
Kirja kertoo myös toisen Siperiasta kotoisin olevan uutuuskasvin, maraljuuren, adaptogeenisesta vaikutuksesta sekä kirjallisuustietojen että henkilökohtaisen kokemuksen pohjalta.
"... Maraljuuri nopeuttaa paranemista ja toipumista taudeista ... Matalaan verenpaineeseen maraljuuri auttaa luotettavasti niin kauan kuin sitä ottaa. ... Maraljuuresta on apua myös impotenssiin. Mainittakoon kuitenkin, että paras potenssin lisääjä on tunnin, puolentoista hikitreeni pari kolme kertaa viikossa. ..."
Vaikka hän korostaa maraljuuren myönteiset vaikutukset, tuntee Henriette myös juurien noston käytännön ongelmia:
"Käytä juuripaakun hajottamiseen kirvestä tai vesuria, huuhtele isoimmat roskat pois vesiastiassa, vedä juuret pienemmiksi palasiksi ja poista loput pikkukivet, kastemadot sekä vieraat kasviainekset. ..."
Olen itsekin "hikoillut" näissä "tutkimushommissa", mittaamassa koeruutujen juurisatoa tarkkaan - siksi joulupaketin toinen osa oli puhtaaksi pesty maraljuuren palasia.
Kuten kirjoittajan web-sivuston on kirjakin täynnä kauniita värivalokuva, todella hienoja ja hyödyllistä, esim. väinönputken ja sen näköislajien (karhunputkin, myrkkykatkon, myrkkykeison) kukintojen vertailukuvia.
Olen useasti kadehtinut Henrietten saksalaista pedanttisuutta kun olen etsiskellyt jotain varastossa olevista yrttisäkeistäni: hän kirjoittaa lähes jokaiselle tuotteelle lukijalle valmiiksi nimilapun, esim. "Vadelman lehti, hiostettu, heinäkuu 2011." tai "Nokkonen, 7. heinäkuuta 2011, mummon puutarha".
Ei muuta kun kirja hyllyyn, kokeilkaa ohjeita ja kirjoitelkaa nimilappuja! Kerätkää riittävä määrä siankärsämön juuria, ja siihen "Lapiota ei tarvita, mutta kenties hanskat, jottei kynsien alle mene liikaa hiekkaa."!
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
Vanhempi tutkija, puutarha-agronomi Bertalan Galambosi on Suomen johtavia yrttiviljelyn tutkijoita. Lisätietoa Bertalanista MTT:n sivuilla täältä sekä täältä.
Täältä löydät lisätietoja kirjasta "Käytännön lääkekasvit".