Hierakka.

Hierakasta käytetään juuria, ja nyt syksyllä on parasta aikaa kaivata niitä maasta. Maailmalla "oikea" laji kaivettavaksi on poimuhierakka, Rumex crispus, mutta mikä tahansa hierakka käy kunhan sillä on kirkkaan keltainen juuri.

Mistä sitten löytyisi keltajuurisia yksilöitä? Niitä ei kannata odottaa vetisillä niityillä, sillä hierakka viihtyy liiankin hyvin kosteassa maassa, ja juuri on keltaisempi jos kasvi on stressaantunut. Eikä niitä oikeastaan kannata kaivella multavastakaan maasta, siellä ne ovat korkeintaan hieman kellertävät. Paitsi kenties jos ne ovat saaneet kasvaa siellä joitakin vuosia. Ei, paras hierakka kasvaa kuivahkossa laihahkossa maassa, ja se on kasvanut siellä jo pari kolme vuotta. Tällaisen juuren kaivuuseen tarvitaan syvää lapiota. Hyvä yksilö voi olla puolikin metri pitkä, melko suora, ja kolme-neljä senttiä paksu leveimmästä kohdastaan. Näitä ei tarvitse kaivata kuin yksi kokonainen tai pari kolme parinkymmenen sentin kohdalla katkenneita yhden vuoden tarpeeksi - tämä on hikistä hommaa. Nuorempina juuret ovat mitättömän kokoiset, mutta ota niistäkin keltaiset talteen. Muista toki pyytää maanomistajan lupaa ennen kuin kajoat juuriin, vaikka maanomistaja saattaakin katsoa sinua kummaksuen kun haluat juuri hierakan juuria.

Miten saalista säilötään? Leikkaa ensin terävällä veitsellä viipaloiksi ja sen jälkeen tulitikuiksi. Kuivattuja viipaloita ei juurikaan saa enää rikki. Kuivata joko kuivurissa tai kangaspalan päällä levitettynä. Juuritikut ovat kuivia kun taittaessa kuuluu "naks". Paperi ei kuivaukseen käy, sillä varsinkin hierakan juuri pysyy tiiviisti paperissa, eikä sitä kuivattuna enää saa irti. Keltainen väri säilyy huononlaisesti juuria kuivattaessa, joten jos keräät vain kirkkaankeltaisia juuria sinun ei tarvitsekaan muistaa missä purkissa oli keltaisin juuri.

Mihin näitä juuritikkuja käytetään? Jos sinulla on ripuli-ummetus-kierre haluat juoda niistä tehtyä teetä, kolme kertaa päivässä: 1 teel. kuivattuja juuria (tai 2-3 tikkua, 5 cm pitkiä), 2 dl kylmää vettä, kiehauta, anna kiehua 10 minuuttia, siivilöi, nauti. Jos pystyt. Hierakka on melko pahan makuinen, ja teenkin usein teesekoituksia joissa yksi osa on hierakka ja muut osat ovat esimerkiksi voikukan juuri (samalla tavalla kuivatettu) ja lakritsanjuuri (saa luontaistuotekaupasta), yhteensä 1 teel. per kuppi.

Takaisin siihen ripuli-ummetus-kierteeseen: se on selvä merkki suolistotulehduksesta, ja sinun kannattaakin miettiä mille ruoka-aineelle olet allerginen tai yliherkkä, ja jättää näitä ruoka-aineita pois ruokavaliostasi.

Mitä muuta hierakka tekee? Vaikka se sisältää jonkin verran rautaa se on sellaisessa muodossa ettei sitä kovinkaan helposti saa irti. Mutta hierakka laittaa suoliston seinämässä varastossa olevat raudat liikkeelle. Hierakka toimii siis raudanpuutteesta johtuvassa anemiassa. Nyt pitää muistaa että rauta on kaikkien antioksidanttien vastakohta - se nappaa happea mistä voi ja jättää muut kudokset kaaostilaan, matkallaan varastosta maksaan. Maksassa tämä vaikutus häipyy, sillä maksa tekee raudan ympärille turvallisen kuljetuspaketin. Käytännössä tämä tarkoittaa että jos käytät hierakkaa sinun kannattaa nauttia myös suomalaisia marjoia. Mustikat, mustaherukat, puolukat, karpalot jne. ovat pullollaan flavonoideja - ja flavonoidit ovat erittäin hyviä antioksidantteja. Rauta ruostuttaa minkä ehtii, ja flavonoidit toimivat ruosteenestoaineina.

Henriette Kress
yrttiterapeutti

(julkaistu Suomen Luonto -lehdessä 10/2000)