Takiaiset hellivät ihoa.
Takiaiset ovat yleisiä täällä etelä-Suomessa. Syksy on hyvä aika lähteä kaivamaan takiaisen juuria, mutta voit kerätä niitä myös alkukesästä, ennen kuin kukkavarsi on noussut metriä korkeammalle. Takiainen viihtyy soraisessa maassa, eikä lapiollakaan juuri saa pariakymmentä senttiä pidempiä juuripätkiä.
Takiaista ei kannata lähteä kaivamaan villapaidassa. Kaksivuotisen takiaisen juuria kaivetaan ensimmäisen vuoden syksyllä; siementävän kasvin juuri tekee jo kuolemaa. Vaikkei kaivettavalla kasvilla siis ole siemeniä, vieressä saattaa löytyä montakin siementävää vartta, ja siemenet takertuvat melko kiinteästi villaan.
Voit kerätä takiaisen juuria myös alkukesästä, ennenkuin kukkiva varsi on metriä korkeampi. Heti keväällä en suosittele takiaisen kaivuuta, koska liian moni juuri on talven jälkeen sisältä musta. Hyvälaatuinen juuri on sisältä harmahtavan valkoinen, ja maku muistuttaa pähkinää.
Viipaloi pestyt juuret ja kuivata vaikka pyyhkeille levitettynä.
Tee juurista teetä (1-2 teel. kahteen desiin vettä, kiehauta, anna kiehua 10 minuuttia, siivilöi, nauti).
Lehtien keruu vaatii vähemmän hikoilua. Lehdistä tehtyä teetä ei tarvitse keittää: 1-2 teel. kuivattu lehti kahteen desiin kiehuvaa vettä, anna hautua 10 minuuttia, siivilöi, nauti. Lehdistä voit tehdä myös yrttiöljyä: peitä 100 g kuivattuja lehtiä öljyllä (itse suosin kylmäpuristettua rypsiöljyä), anna olla lasipurkissa 2-4 viikkoa, siivilöi, käytä ulkoisesti.
Käytä takiaista ihottumiin ja psoriasikseen, sisäisesti ja ulkoisesti. Takiaisen tee vahvistaa maksaa (puhtaampi veri auttaa pitämään ihottumat loitolla) ja munuaisia (lisääntynyt kuona-aineiden poisto autta maksaa).
Takiainen on myös diureetti. Lehdistä tehty tee on hyvin tehokas, mutta myös takiaisen juuri ajaa virtsaa. Takiainen, juolavehnä ja voikukka sisältävät kaliumia. Siksi nämä yrtit, ja varsinkin niitten juuret, ovat ihanteellisiä diureettejä. Ruokavaliossamme on yleensä liikaa natriumia (pöytäsuolaa), ja virtsassa poistuu yleensä natriumin mukana aina kaliumia.
Japanilaiset ovat jalostaneet takiaislajiketta jolla on erittäin mieto pähkinän maku. Keitettynä juuri on suussa sulava: "gobo" -juuri tulee yhdestä takiaisesta. Tämä on liian mieto lääkeyrtiksi, paitsi jos sitä jättää nahistumaan hiekkaan pariksi kuukaudeksi.
Henriette Kress
yrttiterapeutti
(julkaistu Suomen Luonto -lehdessä 06/2000)
