Myricaceae. Suomyrttikasvit.

Myrica gale L., Suomyrtti.

Myrica < myro (kr) = palsami (johtuu kasvin tuoksusta); gale < gal (kelt) = hartsi.

30—120 sm korkea, ennen lehtimistään kukkiva pensas. Kehättömät, kaksikotiset kukat pystyissä norkoissa. Lehdet suikeahkot, kapeatyviset, kärkipuoleltaan harvaan hammaslaitaiset, varsinkin hierottaessa väkevätuoksuiset, mausteen makuiset. IV, V. Rannoilla ja soilla Etelä- ja Keski-Suomessa ja vieläpä Pohjois-Pohjanmaalla. Levinneisyys: Eurooppa, Pohjois-Amerikka.

Lehtien pinnassa on pieniä hartsinystyjä, samoin kuin oksissa ja kukkien suojussuomuissakin. Niistä lähtee miellyttävä aromaattinen tuoksu, joka johtuu nystyissä olevan eetterisen öljyn haihtumisesta. Sama öljy antaa lehdille karvaan, mausteen maun.

Suomyrtin lehtiä, Folia myrti brabanticae, on ennen käytetty lääketieteessä infuusina ihosairauksiin ja suolistohäiriöihin.

Ihosairauksiin on lehtien keitettä käytetty ennen myös kansan keskuudessa. Lehdet ovat sitäpaitsi olleet lähdetysaineen maineessa.

Lehdet vaikuttavat huumaavasti, ja ne ovatkin ennen korvanneet humalan. Meidänkin vanha lakimme kielsi siitä syystä keräämästä suomyrttejä toisen maalta.—Suomyrtin versoja on pidetty kaapeissa ja säiliöissä köiden ja syöpäläisten karkoittamiseksi. »Myös on keitevesi kiitettävää syöpäläisiin päässä, vaatteissa, seinissä j.n.e., kun niitä sillä pestään», sanoo Lönnrot.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.