Pinguicula L. Yökönlehti. Tätört.

P. vulgaris L. Tawallinen yökönlehti. (R98: siniyökönlehti; tätört.) -- Kannus m. tasapaksu, äimämäinen, suora, m. terän pituinen; teräliuskat erisuuria, eheitä, pyöreähköitä; lehdet soikeita. -- ♃ 5-7 sin. k.
Tuor. paik. (A. Kp. Kv. P. L. Lv.) Sormenkorkuinen; varsi hyvin hienokarvainen.
Muist. -- Lehdet lypsyhaalean maidon sekaan pantuna muuttavat sen muutamain päiväin perästä venykkäpiimäksi, josta sitte yksi lusikallinen on kylliksi sitkistämään muunki maidon samanlaiseksi. Sillä tavoin taidetaan venykkäpiimää halki vuoden pitää. Keitetty ja kuorittu maito sanotaan yökönlehdellä saatavan kauvemmin pilaumattomaksi.
Lehtimehua käytetään voiteeksi lehmäin nisähaavoille, taikka liotetaan lehtiä sitä varten liinöljyssä. Lasten päistä sanotaan saman voiteen tahi lehtikeitteen täit karkottavan, ja hiukset keltaavan.
Tämä kasvi osottaa kylmää kohtaa maasta.

P. alpina L. Walkea yökönlehti. (R98: valkoyökönlehti; fjälltätört.) -- Kannus keilamainen, edespäin käyrä, terää lyhempi; vana kalju. -- ♃ 6, 7 valk. k.
Kost. tunturipaik. (Kv. P. L. Lv.) Sormenkorkuinen 1-2:lla keltaisella paikulla kukan alahuulasa. -- P. flavescens Flörke.
Muist. -- Yksi voima k. ed.

P. villosa L. Höyteä yökönlehti. (R98: karvayökönlehti; dvärgtätört.) -- Kannus suora, äimämäinen, vanan koukistuksen vuoksi lähellä kukkaa taaspäinen; vana höyteä; lehdet pyöreähköitä. -- ♃ 7, sin. k.
Tunturiseut. harv. (L. Lv.) Paljon pienempi edellisiä, ei kun tuuman korkuinen, 3 linjan kokoisilla ontevilla lehdillä, viiruisella litteähköllä terällä.

Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.